maanantai 31. joulukuuta 2012

Valintoja


Joulukuun aikana edistimme rakennesuunnittelijan ja vastaavan mestarin valintaa.
Kävimme läpi referenssejä ja vertailimme tarjousten sisältöjä.

Rakennesuunnittelussa tarjousten hinnat alkoivat tasolta 1000 eur / talo, kalliimman ollessa n. 10 kertainen.

Tutkimustyön perusteella karsimme halvimmat, vaikka heitä joku tuttu suosittelikin. Totesimme, että haluamme suunnittelijan käyttävän
aikaa ja keskittyvän siihen, mitä tehdään.

Valitsimme Rakennussuunnittelija Runko Oy:n Jarkko Perälän, jolla on ihan kuuluisiakin referenssejä (emme kyllä heille soitelleet) ja näiden lisäksi ihan oikeasti tyytyväisiä asiakkaita, jotka kertoivat, että suunnitelmat ovat todella tarkkoja eivätkä jätä virolaisellekaan tekijälle juurikaan miettimisen mahdollisuuksia.

Kun nyt olen nähnyt suunnittelijan työssään ja valmiita piirustuksia, niin kyllä mielestäni käytetty aika näkyy suunnitelmissa.
Oman talomme osalta rakennesuunnitelmat ovat reilut 10 tiedostoa, joka tiedostossa useampia kuvia. Eli jokaisen eri kohdan rakenteet on selkeästi kuvattu.


Vastaavaksi mestariksi päädyimme valitsemaan Jarmo Liimataisen. Erittäin tyytyväisten asiakkaiden lisäksi katsoimme tärkeäksi sen, että ystäväperhe n. kilometrin päässä käyttää myös häntä (aloittavat myös nyt keväällä) ja tällöin hän pystyy myös itselleen helposti yhdistämään näiden 3 talon vierailut tehokkaasti. Sovimme myös normaalia huomattavasti laajemmasta työn sisällöstä niin, että hän voi käydä päivittäinkin katsomassa työmaalla, että ne virolaiset todella tekevät mitä pitääkin, ja että kaikki oikeasti sujuu hyvin.
Kun itsellämme ei ole niin paljoa aikaa eikä varsinkaan osaamista, tässä on parempi antaa ammattilaiselle selkeä rooli ja riittävästi aikaa.

Vaihtoehtona olisi tässäkin ollut pienimmillään n. 700 euron tusinamestari, joka olisi varmaan käynyt vain pakolliset työmaakokoukset hoitamassa.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Rakennuslupahakemus jätetty

Arkkitehtimme on jättänyt nyt rakennuslupahakemuksen.

Alunperin oli tavoitteena, että lupahakemus olisi jätetty elokuun lopulla, mutta tontin ahtaudesta johtuen
talojen sijoittelu ja kattoratkaisujen läpikäynti sekä meidän kahden rakentajaperheen että rakennusviraston kanssa on viivästyttänyt.
Samalla kyllä suunnittelu on edennyt pidemmälle ja tarkentunut - aika ei ole mennyt hukkaan.

Me annoimme arkkitehdille valtakirjan hoitaa prosessi ja näin meidän ei tarvinnut tehdä juuri mitään.
Ainoastaan toimittelimme muutamia papereita kuten tontin kauppakirja, vesijohtojen sijoitussuunnitelma yms.

Lupaprosessin aikana hankimme naapureilta hyväksynnän varasto-/jätekatosrakennuksen sijoituspaikalle, se kun tulee kaavan mukaista minimietäisyyttä lähemmäksi (4m) naapureita. Lisäksi hankimme vielä kaupungin katuosastolta (tjms) sijoitusluvan viemäreiden sijoittamiseksi kadulle.


torstai 22. marraskuuta 2012

Vanhan talon purku


Vanhan talon purku sujui vauhdilla.

Purku-urakan kilpailutus kesti meillä kaikkineen n. 3kk, josta suurimman osan ajasta asia oli täysin unohduksissa muiden tärkeämpien asioiden viedessä aikaa.

Viimein 2 viikkoa sitten päätimme antaa purku-urakan Helsingin Talosiirto Oy:lle.
Viimekädessä syy oli hinta. Tarjous ja sopimus yms olivat kunnossa, joten kahden hyvän vaihtoehdoehdon kesken valinnan ratkaisi kokonaishinta.

Tuon 3 kuukauden aikana opettelimme hieman itse purkuun liittyviä detaljeja niin, että osasimme lopulta pyytää sopivalla sisällöllä.

Kun päätös oli tehty, alkoi tapahtua.


Kaivuri tuli tontille edelliseltä työmaalta jo muutamaa päivää etukäteen.

Metsuri tuli kaatamaan puut, jotka olivat purkutyön esteenä.
Muutoin puunkato voidaan suorittaa vasta rakennusluvan saatuamme.


Sähköjen katkaisu piti tilata sähkölaitokselta ja sitten tilata asentaja irrottamaan kaapeli. Sähköpalvelu Kipinä hoiti tämän homman mallikkaasti.
Samalla olisi voitu asentaa tuleva paritalokeskuskin, mutta meillä siirtyy ajotien paikka ja nykyisen ajotien kohdalle tulee jätekatos/varastokokonaisuus. Uuden tien paikalla kasvaa isoja puita, joihin saa koskea vasta, kun on saatu rakennuslupa. Näinollen tuon sähkökeskuksen voi asentaa vasta, kun tie on siirretty. Se tehdään maanrakennustöiden yhteydessä/jälkeen hetimiten keväällä.
Kun pyysimme tarjouksia tästä sähkö-urakasta (purku ja uusi keskus), saimme tarjouksia vain n. 30% pyynnöistä. Kipinän tarjous oli selkeä, eikä hinnassakaan ollut valittamista.

Maanantai-aamuna talolle tulivat purkuliikeen alihankkijoina asbestimiehet purkamaan asbestiputket pois ja sen jälkeen pääsi poikien ihailema "iso kone" vauhtiin.

Torstai-aamuna kävin tarkastamassa työmaan. Homma oli selvä, viemäri tulpattuna ja talo kadonneena. Vanha öljysäiliökin oli ollut ehjä, ei mitään vuotoja tjms eli tämä riski ei realisoitunut.

Eli koko talo katosi tontilta siistist 3 päivässä. Erinomainen suoritus ja papukaijan merkki Helsingin Talosiirto Oy:lle!






keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Aikuisten joulu


Hankimme eteiseen sopivan lipaston, jotta saadaan kaikki lasten hanskat yms siististi. Niille kun vuokra-asunnon eteisessä ei ole mielekästi paikkaa valmiina.

Sopiva löytyi hienosti netistä ja siitä sitä kiirehdittiin sitten ko. kauppaan moista ostamaan.

Sillä aikaa, kun henkilökunta nouti meille laatikoita varastossa, tutkiskelin hieman kaupassa ko. lipastoa ja muita vastaavia.

Tuon tutkiskelun perusteella olisivat jääneet ostamatta! Miksikö?
Kaikki lipastot, jotka eivät olleet täyspuuta, oli koottu "sinnepäin".
Ruuveja ei oltu kiristetty, ohuet vaneri (vai mikälie) levypohjat notkuivat ja heiluivat ja varsinkin laatikot vaikuttivat siltä, ettei niihin uskaltaisi edes yhtä sukka laittaa. Minua alkoi pelottamaan, että tuliko ostettua sika säkissä...

Hyvät huonekalukaupat, kun myytte kalusteita, niin huolehtikaa, että ne kasataan kunnolla - erityisesti ohjeiden mukaisesti. Kukaan ei osta laatikostoa, joka hädin tuskin pysyy itsekseen pystyssä. Älkää ihmetelkö, jos kauppa ei käy ja kaupalla on huono maine, katsokaa ensin, mitä asiakas liikkeessä näkee ja kokee.


No, kotona koitti sitten oikea aikuisten joulu.
Tällä kertaa tuli 2 pakettia kaikkea itse koottavaa. Siinä vierähti mukavasti 3.5 tuntia lattialla istuen ja oikeanmallisia ruuveja etsien ja palasia toisiinsa sovitellen. Vihdoin tuli valmistakin. Kyllä siinä taas perheen pää sai taas tuntea itsensä päteväksi, kun sai jotain näyttävää aikaiseksi.
Fiilis oli kuin lapsena jouluna, kun uuden legopaketin kanssa meni koko päivä kaikenlaista kokeillessa ja lopputulosta miettiessä.


Ei se lipasto niin heppoiselta oikein koottuna onneksi tunnu. Ruuvit kireälle, laatikoiden kulmatapit tiukalle ja mikä tärkeintä: vanerilevyjä taustapuolelta tukevat palaset paikoilleen. Ei notku pohja enää. Loistava kekstintö, en ole ennen tällaisiin törmännytkään.




Se joulu oli ohi äkkiä.



Asbesti


Kuten kaikki tiedämme, asbesti on ikävä juttu. Sitä ei saa käsitellä ihan miten vain.


Kun kilpailutimme talon purku-urakkaa, kysyivät useammat yritykset asbestiputkien määrää. Jotku kysyivät jopa kartoituksen perään.

Pistin tarjouspyynnön 4-5 yritykselle, joiden ydintoimialaa nettisivujen mukana ovat asbestikartoitukset.

Arvatkaa, montako vastausta sain? Tasan 0.

Jokainen näistä kertoi tavalla tai toisella tekevänsä myös tällaisia pieniä toimeksiantoja eli karsin ensin vain teollisuusprojekteja tekevät.

Taas yksi luku lisää tässä blogissa koskien olematonta asiakaspalvelua tai halua tehdä töitä. Minun piti dokumentoida rakennushommia eikä suomalaista kykyä myydä tai markkinoida. Pöh.

Hyvät yritykset, jos teitä eivät kiinnosta yksittäiset pienet, n. päivän urakat, niin kertokaa siitä. Ja jos asiakas pyytämään tarjousta, niin olisi asiallista vastata edes jotain. Arvatkaa, aionko olla näihin yrityksiin yhteydessä, jos tulee jotain muita heille sopivia tarpeita.


No, onneksi homma ei tökännyt tähän. Ammattitaitoiset purkuyritykset osasivat lähteä siitä, että katsotaan mitä eteen tulee ja tehdään sen mukaan. Pari kävi ennen tarjousta katsastamassa talon ja totesivat, että tuossa näyttää asbesti olevan joitakin kymmeniä metrejä. Tämä riitti tarjousten tekemiseen ja purun suunnitteluun.



tiistai 13. marraskuuta 2012

Korijärjestelmistä lisää

Nyt on rakenneltu koritorneja. Kumpa kaikki muukin olisi yhtä helppoa.
Meteliä tosin syntyy melkoisesti, kun metalliosat pitää saada toisiinsa kiinni.

Huomasin tässä konkreettisen eron ja syyn siihen, miksi aiemmin ostimme Norscania.

Norscanin järjestelmässä, se perusmalli lienee Basic (ei siis roller), kaikki korikiskot ovat n. 10cm välein. Eli matalimman korin voi laittaa mihin tahansa väliin, tai useampia samaan torniin. Loistava ominaisuus. Ja tämän vuoksi korejakin on 3 eri syvyyttä ja yhdistely tosi joustavaa.

Näissä Lundbergseissä vain modulin ylimmäinen paikka on matalalle korille. Kaikki muut ovat n. 20cm etäisyydellä. Muistelen, että Elfassa on sama systeemi :(

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Korijärjestelmät


Muutimme vuokralle äskettäin, ja tässä vuokra-asunnossa on varastotilaa niukasti.
Tai ainakin sitä saisi olla enemmän, erityisesti lämmitettyä varastotilaa.

Tarvitsemme lasten vaatteille n. 1-2 kaappia lisää.

Vuokra-asuntoon ei viitsi mitään liian järeää hankkia, kun se pitäisi alle 500 (toivottavasti) päivän päästä kantaa pois. Omaa selkää täytyy ajatella.

Tulin tulokseen, että korihyllyjärjestelmä, kuten vanhassakin asunnossamme, palvelisi hyvin. Kun niitä on useampia, voi kokonaisuuden rakennella eri tavoin kulloisenkin tarpeen mukaan.

Aloinpa selvittämään sitten vaihtoehtoja ja kustannuksia.
Se ei ole ollenkaan helppoa.

Hankimme vanhaan asuntoon aikanaan Teesistä Norscan-hyllyt. Ne olivat silloin edullisimmat tuollaisista kestävästä muunneltavista Elfa-tyylisistä korihyllyistä.

Norscan ei enää näytä toimivan ainakaan Suomen markkinoilla, valitettavasti.

Vaihtoehdot, jotka Pohjois-Helsingistä / Etelä-Vantaalta löysin, olivat
K-rauta:
  Cello Roller (näyttää Norscan Rollerilta), referenssipaketti  n. 129 euroa.
  Elfa referenssipaketti n. 75 euroa

Näistä rakentaja-tiliasiakkaana alennusta ehkä  10-15% myyjän mukaan.

Bauhaus:
  Lundbergs referenssipaketti n. 50 euroa
  Regalux referenssipaketti n. 35 euroa (tosin ilman lisäosia ja tuotetiedot pinoamisesta yms puutteelliset).  Korit heppoisen tuntuisia. Eivät kelpaa.

Ikean systeemi ei täytä vaatimuksia (heppoinen jne).

Lanka ja Muovi Oy (verkkokauppa)
  referenssipaketti  n. 55 euroa

Sitten se hankalin juttu:
Noiden mitoista ei tahdo ottaa millään selvää.
Bauhausin Regalux-paketeissa ei ollut hintoja, ei paketeissa eikä missään vieressä. Yhdelle paketille oli hinta. Eikä paketeissa ollut mittoja. Kuitenkin niitä näytti siinä olevan kovin erilaisia, aivan samalla tavalla kuin muitakin.

Lundbergsin paketteja piti verrata irtokoreihin, jotta löytyi oikean kokoinen. Siinä meni aikaa ihan turhaan.
Irtotarvikkeissa oli sentään valinnanvaraa aivan samalla tavalla kuin Elfassa ja aikoinaan Norscanissa.

Parissa valmispaketissa oli mitat selkeästi, mutta muutamasta, mm. haluamastani koosta, ei ollut mainintaa missään siitä, että mitkä mitat ne esitetyt ovat. Siis kun paketissa lukee vain  AAA x BBB x CCC
niin eihän tuosta tiedä, mikä on leveys ja mikä syvyys. Herätys! Tehkää ostaminen helpoksi ja kertokaa mitat selkeästi.

Ei se niin helppoa ollut K-raudassakaan. Cello -systeemien hinnat löytyivät vain parille setille,
mutta ei kaikille eri valmispaketeille.


Kun viimeisenä käyvin Bauhausissa ja kirjanpito näytti, että nuo Lundbergsin korit ovat edullisimmat vaatimukset täyttävistä, lähtivät ne samantien mukaan.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Romumetallit ja metallibisnes

Vanhaa asuntoa myydessä ja tyhjentäessä tuli aika kasa romumetallia, kaikenlaista pientä juttua. Mukana tosin terassipaviljongin metallinen tukiranka.

Nuo terassin metalliosat tuntuvat pelliltä tjms ja niillä on yhteensä painoa n. 50kg tienoilla.
Ainakin iso kasa tavaraa, jonka rahtaaminen jonnekin kierrätykseen on oma urakkansa.

No, toisinaan on näkynyt erilaisia mainoksia 'ostamme romurautaa' yms niin paljon, että tietenkin ajattelin, että tässähän voisi näillä romuilla jopa tienata kahvirahat, ehkä jopa pullankin.

Tutkinpa sitten tunnin verran verkon syövereitä eri hakusanoilla jne.
Kyllähän niitä romuliikkeitä tuntuu löytyvän erilaisista yrityshakemistoista. Näistä kuitenkin vain n. 10% osaa nykyaikaisen presenssin merkityksen: nettisivut löytyi vain muutamalta ja näistäkin vain puolen sivuilla oli jotain kuvausta toiminnasta edes sen verran, että tällainen maallikko uskaltaisi edes ottaa yhteyttää... että siis ovatko edes halukkaita ottamaan sekalaista metallikamaa, maksavatko siitä ja ennenkaikkea,palvelevatko yksityisiä.  Lopuilla nettiolemus oli yksi sivu ja siinä pari lausetta ja puhelinnumero. Näihin en uskaltanut edes soittaa.

Soittelin sitten hieman ja kainosti kyselin halukkuutta. "tuo tänne niin katsotaan", oli yleisin vastaus. Kun kyselin, että ottavatko varmasti kaiken, etten turhaa reissua tee, vastaus oli, että "katsotaan sitten". Sitten vielä se kriittinen kysymys, tekisinkö matkan täysin omaan piikkiini vai saisinko jotain palkkiota, jos tuon heille heidän kaipaamiaan raaka-aineita?   "70 euroo per tonni, jos kama on hyvää, vähemmän jos ei oo". Entäs milloin te olette auki eli milloin voisin käydä "arkisin klo 8-16".  Kiitoshei. Tätiä ei kiinnostanut palvella pienasiakasta.

Koko keskustelu oli kuin olisi Fingerporia olisi lukenut.

En uskaltanut kysyä, että mittaako heidän vaakansa edes kilon tarkkuudella ja mikä pienin paino joka saa viisarin värähtämään...

Joo, jos terassin runko on n. 50 kiloa ja sitten jotain sekalaista kamaa ehkä 10 kiloa, niin voisin saada kaikeasta ehkä 5 euroa todella hyvällä tuurilla.  Tuon takia kannattaakin ajella toisella puolelle Helsinkiä tai jonnekin Vantaalle.  Varsinkin, kun pitäisi moinen reissu tehdä keskellä työpäivää.

No, onneksi on kaupungin yhteisesti verovaroilla tuotettu luksuspalvelu. Konalan Sortti-asema on lähes työmatkan varressa, palveluaika 7-21 ja kokemuksesta tiedän, että homma toimii tehokkaasti ja siististi. Metallit saa viedä ilmaiseksi.  Ja kaikki tämä kerrotaan selkeästi nettisivuillakin.

Metallin vastaanoton ja asiakaspalvelun siis yhteiskunta osaa hoitaa yksityisiä paremmin.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Välittäjät

Rakennusprojektin vuoksi vanha asuntomme on myynnissä ja muutamme vuokralle.

Vaikka juniorimme on moneen kertaan todennut, että lottovoiton saa, kun vain ilmoittaa haluavansa sellaisen, niin rahoituksen vuoksi täytyy tehdä tämä tyypillinen järjestely.

Myymme asuntomme itse, koska kokemus on osoittanut, että välittäjät myyvät asuntoa papereissa olevien tietojen pohjalta, eivät osaa kertoa alueesta tai itse asunnon toimivuudesta ja monasti käyttäjän kannalta oleellisista erityisesti positiivisista yksityiskohdista. Esim sitä, miksi asunnossamme on jokaisessa makuuhuoneessa sähköpistorasiat  3 kulmassa ja ATK-kaapelointi 2 kulmassa.. tai miten terassi on perustettu (tätäkin on muutama kävijä jo kysynyt). Asunto on lähestulkoon uusi ja olemme asuneet siinä rakentamisesta lähtien, kaikki pöytäkirjat ovat saatavilla ja yhtiötä on hoidettu hyvin. Rakentajan 10-vuotisvakuutus on voimassa. Ei siis piileviä riskejä, joiden kannalta välittäjä kannattaisi ottaa.
Edellisen 2 asunnon kanssa suuri toimisto etukäteen lupasi, että "meidän kortistoista löytyy kymmeniä asunnonetsijöitä, jotka kaipaavat juuri tällaista", mutta ei vaan lupaukset realisoituneet tarjouksiksi.
Eli emme nähneet mitään lisäarvoa, jolla välittäjän käyttöä olisi voinut perustella.

Ilmoituksessamme sanotaan selkeästi, että "ei välittäjille".


Mitä tämä tarkoittaa? No, välittäjille se näyttää tarkoittavan, että silti voi markkinoida omia palveluitaan, kun kerran on potentiaalinen asiakas, jolla on tarve myydä. Välittäjä myy vain itseään.

Välittäjille kerrottakoon, että myös "ilmaisen" markkinointi on markkinointia.
Ensimmäisten viikkojen aikana puhelin soi ja tekstareita paukkui niin, että aina äänen kuullessani olin innoissani: nyt siellä on innokas asunnonostaja. No, ei ihan aina ollut.

Ensimmäisellä viikolla tuli 2 soittoa, 2 tekstaria ja yksi maili välittäjiltä. Yksikin perusteli, että hän tuntee alueen, koska on asunut 10 kilometrin päässä koko ikänsä (ei koskaan alueella) ja tehnyt 20v siellä 10km:n päässä välitystä. Kun kysyin, missä ruokakaupassa kannattaisi täältä käydä, hän ei osannut vastata.

Yhdeltäkin välittäjältä tuli päivässä n. 10 samansisältöistä tekstiviestiä, vaikka n. 5:n jälkeen vastasin kohteliaasti viesti ilmoittamalla suoramarkkinointikiellon. Ilmeisesti siellä automaatti vain jauhoi. Jos olisi jauhanut vielä seuraavana päivänä, olisin soittanut ko. toimiston viralliseen numeroon.

Osa sähköpostiviesteistä oli kieliopin ja tekstisisällön perusteella ala-arvoisia.
Yhdeltäkin tunnetulta toimistolta sain viestin, joka vaikutti personoidulta ja mietityltä, mutta tarkemmalla lukemisella paljastui copy-pasteksi. Välittäjä perusteli itseään mm. sillä, että tuntee parhaiten Töölön alueen.
Mainiota, mutta Töölöön kestää täältä bussilla puoli tuntia.

Välittäjät eivät välitä asiakkaasta tai asiakkaan toiveesta.

jk: Tämä on tietoinen kärjistys, näitä "lukutaidottomia" välittäjiä on vain ehkä n. 10-20 tämän kokemuksen perusteella, mutta he jättävät niin karmaisevan kuvan koko ammattikunnasta, että syystäkin koko ammattikunnan maine tuntuu perustellulta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Projektista ja blogista

Tontti on siis ostettu yhdessä toisen perheen kanssa.

Meillä tulee tontille 2 erillistä omakotitaloa, kummallekin siis omansa.
Talot tulevat kivestä (eli harkoista), ainakin toistaiseksi tämä on lähtökohtana.

Talo A tulee olemaan 2-kerroksinen, talo B (meidän) tulee olemaan 2 kerrosta + kellari.

Tarkoituksemme on rakentaa yhdessä, samoista materiaaleista ja samoilla tekijöillä, säästäen näin kustannuksissa. Kaikki urakoitsijat kilpailutetaan yhdessä.

Blogissa on tarkoitus keskittyä taloon B (eli meidän taloomme), mutta sivutaan myös A-talon asioita, sikäli kun jotain aihetta. Ja kaikki yhteisesti toteuttavat asiat on tarkoitus tuoda esiin myös.

Tämä blogi on aloitettu virallisesti lokakuussa 2012, mutta joitakin alkuvuoden tapahtumia kirjaan todellisen tapahtuma-ajan mukaisesti suunnilleen oikeille ajankohdille, jotta myös eri vaiheiden kestot yms koko hankkeen eteneminen tulee dokumentoitua.

Blogin nimi on johdettu talon sijaintiin liittyvistä sanoista.

perjantai 17. elokuuta 2012

Vesijohdot


Putket eivät ole yksinkertainen juttu. Valitettavasti ne eivät tule taloon aivan itsekseen. Eivätkä lähde pois.

Ensin piti tehdä vesilaitoksen kanssa sopimus vanhan talon vesiliittymästä, jotta voisimme tilata siihen toimenpiteitä. Se vaati paperin ja siihen piti tietenkin saada kaikkien 4 osakkaan nimi. Tietysti valtakirjallakin olisi voinut tehdä.

Sitten odotellaan jonkin aikaa, että liittymäsopimus on rekisteröity.

Vesilaitokselta piti hakea liitoskohtalausunto vesi, jäte- ja hulevesiliittymiä varten.
Tuli esiin, että nykyisin tontilla ei ole hulevesiliittymää ja vesi ja viemäri ovat  kohtapuoliin eli ainakin 20 vuoden sisällä uusimisen tarpeessa.

Hulevesiliittymästä tulikin pieni urakka. Koska tontille tulee 2 taloa, rakennettu pinta-ala on aika suuri ja katot keräävät paljon vettä. Vesilaitos ehdotti, että koska kartan mukaan tontin reunalla, puistossa kaupungin jalkakäytävän vieressä kulkee oja, niin hulevedet voisi imeyttää maahan ja ylivuodon johtaa tuohon ojaan. Siihen vaaditaan vain kaupungin ympäristökeskuksen lupa. Ympäristökeskuskin oli samaa mieltä, kuulustaa hyvälltä ja noin voisi hyvin tehdä.  Tämähän on helppoa, kun asia oli valmis 10 minuutissa ja 2 puhelulla.

No, minulla kuitenkin syttyi lamppu yläkerrassa ja kerroin, että siellä ei käytännössä ole mitään ojaa, se on täynnä maata, puita ja pensaita. Ehkä 40 vuotta sitten oli oja, mutta ei ole enää. Se ei kuitenkaan näitä virkamiehiä haitannut, koska kartan mukaan siellä on oja.

Kysyinpä, että mihin se vesi menee siitä? Alamäkeen tietenkin. Alamäessä "ojan" alapuolella on meidän ajotiemme ja naapurin ajotie ja etupiha. Ei mitään ojaa jatkavia rumpuja tai putkia. Mihin se vesi menisi? Ei väliä, siinä on oja, sanoivat virkamiehet. Helppo homma.

Kadulla talon kohdalla ei mene viemäriä tai hulevesiputkea, vaan risteyksessä n. 30 metriä alempana. Ympäristökeskus vähän ihmetteli, että miksei siinä mäessä ole kadulla hulevesikaivoa. Kaivo on alempana risteysalueella, johon kadulle tullut vesi valuu tietenkin alamäkeen.

Virkamiesten mielestä ei olisi mikään ongelma, jos meiltä viimeaikaisten rankkasateiden mukaisesti tulisi 10cm putken täydeltä vettä tunti-pari joko maahan imeytettynä pari metriä ja sitten kalliota pitkin alamäkeen valuen naapurien talojen alle tai tuohon pieneen "ojaan" ja siitä naapurien etupihoille jne valtoimenaan valuen.

Olen oppinut vedestä, että se menee yleensä aina samoja reittejä ja "imeyttäminen" tällaisessa rinteessä varsinkin jos kallio on parin metrin syyvydessä, johtaisi siihen, että alemmas syntyisi vesitaskuja yms ja eroosio tekisi pahaa järkeä. Emme halua aiheuttajan riskiä, koska aiheuttajalla olisi korvausvelvollisuus.

Nykyinen viemäri pitäisi jossain vaiheessa uusia, joten käytännössä pitäisi vetää uusi viemärikin. Vaihtoehtona joko nykyinen reitti naapurien puutarhojen läpi, hankkien runsaasti karma-pisteitä heti alkuun, tai sitten vetää hieman pidempää reittiä katua pitkin.

No, päädyimme ratkaisuun, että vedetään kiltisti katua pitkin sekä viemäri että hulevesiputkikin ja saimme tämän mukaisen liitoskohtalausunnon vesilaitokselta.
Pyyntö tuosta liitoskohtalausunnosta tehtiin toukokuussa (tai ehkä kesäkuun alussa) ja asia varsinaisesti hoitui, kun itse soittelin 3 puhelua yhtenä päivänä elokuussa. Siihen mennessä sitä oli vain ihmetelty, että minkähänlainen lausonto tästä pitäisi tehdä... Mutta minulle asti ei voinut olla yhteydessä aiemmin.
No, eipä tästä viivästyksestä ollut edes haittaa.

Ennen putkien vetoa (ja siihen tarvittavia lupia) tarvitaan LVI-suunnittelijan tekemä asemapiirros putken sijoituksesta kadulle. Ja sitten tuo suunnitelma pitää leimauttaa jollain teknikolla vesilaitoksella.
Palataan siihen myöhemmin.


Vesiliittymä pitää tietenkin purkaa ennen talon purkamista, jottei kuopasta tule heti luvatonta maauimalaa. Se onnistuikin lopulta todella pikaisesti, ensin piti tehdä pari suunnistuspuhelua ympäri vesilaitosta. Kun oikea henkilö löytyi, oli seuraavana aamuna vesimittari poistettu.  Riitti puhelu ja sähköpostilla tarkat tiedot ja liitoskohtalausunto (jossa vanhan vesiputken sulku mainittu) varmuuden vuoksi. Erinomaista palvelua lähes suoraan lapion varresta!

Pitää vielä saada vanha vesiputki tulpattua kunnolla, mutta se tehdään, kun nuo muut / uudet liittymät tehdään.

Vesilaitoksen asentajia ei kuitenkaan ole koulutettu sulkemaan ovia, olin jättänyt vanhasta talosta kellarin oven raolleen, jotta pääsevät tekemään hommansa päivän aikana, lähtiessään he olivat jättäneet sen apposen auki. No, onneksi ei ollut tullut uusia asukkaita vielä.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tontin ostoprosessi

Tonttia ei osteta aivan kuten asunto-osaketta. Se on hieman työläämpää,

Tarjousvaihe oli kutakuinkin kuten asunnon kanssa. Tarjouspaperissa vain on hieman eri asioita.
Ei kuitenkaan yhtään vaikeampaa.

Kaupat tehtiin maistraatissa, josta oli paikalla virallinen kaupan vahvistaja.
Allekirjoittajien henkilöllisyydet tarkastettiin ja paperit allekirjoitettiin.
Homma oli ohi vartissa ja kädessä kauppakirja ja kuitti maksetusta maistraatin vahvistusmaksusta.

Loppukauppa hoitui pankissa kuten asuntokaupan kanssakin.

Lainaa varten pitäisi hakea kiinnitykset, jos vakuutena on ostettu tontti.
Meillä sitä ei tarvittu, koska vanhan asunnon vakuudet riittivät vielä.

Kun tonttikaupat oli tehty, piti maksaa varainsiirtovero, omien ohjeidensa mukaisesti.
Onnistui sentään nettipankin avulla. 

Viimeisenä asiana oli lainhuudatuksen hakeminen eli omistajuuden rekisteröinti Maanmittauslaitokselle.
Netistä löytyi ohjeet ja lomakkeet. Mukaan piti liittää alkuperäinen kauppakirja todisteena kaupasta sekä tuloste varainsiirtoveron maksamisesta. Missään ohjeissa ei sanottu, että kauppakirja palautetaan. Tätä ihmettelin hieman.  Pari kuukautta myöhemmin postissa tuli todistus, kiinteistö oli virallisesti rekisteröity meille. Mukana oli se alkuperäinen kauppakirjakin, tervetuloa takaisin. Tietenkin tästäkin hommasta tuli lasku.

Kuulemma kiinteistöverot tulevat perheille automaattisesti jaettuina, koska omistus on rekisteröity osuuksin.
Hienoa, ei tarvitse niitä maksuja sitten tulevaisuudessa pyöritellä yhdessä.

Kaupan jälkeen (ja edellisen omistajan muutettua pois) piti vielä tehdä sähkölaitoksen kanssa sopimus sähköliittymästä ja vesilaitoksen kanssa vesiliittymästä. Ne piti rekisteröidä meidän nimiimme, jotta voimme tilata niille purun ja muita toimenpiteitä myöhemmin.
Lisäksi jäte-sopimus piti irtisanoa, vaikka se ei meille siirtynytkään vaan jäi myyjän vastuulle,
mutta hän ei sitä muistanut tehdä ja kyllästyimme aiemmin katsomaan jäteastiaa tontin kulmalla kuin hän turhiin laskuihin....


Tulossa vielä myöhemmin:  Lainakiinnitykset ja hallinnanjaon rekisteröinti.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Tonttionnea

Meillä kävi tuuri. Lähistöllä tuli myyntiin juuri sopivan kokoinen tontti eräänä talvisena torstaina ja huomasimme sen perjantaina. Tiistaina tarjouksemme oli hyväksytty. Kaupat tehtiin parissa viikossa.

Olimme jo muutaman kuukauden katsoneet lähistön tontteja yhdessä yhteisrakentamisen merkeissä ja tehneet joitakin tarjouksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet pidemmälle. Pankista oli selvitetty lainamahdollisuudet. Näytti siltä, että kilpailu on kovaa ja vahvimmat vievät aina voiton.

Hieman yllättäen ja ennakoitua nopeammin olimme kiinteistönomistajia. Siis puolikkaan.
Tästä alkoi rakennusprojektimme. Tässä blogissa on tarkoitus dokumentoida koko hankkeen etenemistä.